*

Kane Kanerva Suomalainen kulttuuri — Euroopan vanhin kulttuuri

Suurin suomalainen taiteilija; Wettenhovi-Aspa

  • Nuori Sigurd 1800-luvun lopun Pariisissa.
    Nuori Sigurd 1800-luvun lopun Pariisissa.
  • Divina Paillardin herkkä ja taidokas kipsiveistos.
    Divina Paillardin herkkä ja taidokas kipsiveistos.
  • Hulvaton ja ehkä yksi parhaimpia aikalaiskuvauksia Pariisista.
    Hulvaton ja ehkä yksi parhaimpia aikalaiskuvauksia Pariisista.
  • Fyren -lehden näkemys Aspasta.
    Fyren -lehden näkemys Aspasta.
  • Veljet Janne ja Sigurd.
    Veljet Janne ja Sigurd.
  • Wettenhovin maalaus Sibeliuksesta vuodelta 1921.
    Wettenhovin maalaus Sibeliuksesta vuodelta 1921.
  • Wettenhovi-Aspan taidenäyttelyn sulkemista käsittelevä pilakuva.
    Wettenhovi-Aspan taidenäyttelyn sulkemista käsittelevä pilakuva.
  • Wettenhovi-Aspa piirsi kuvia myös ranskalaisiin lehtiin.
    Wettenhovi-Aspa piirsi kuvia myös ranskalaisiin lehtiin.

Kun vuonna 2004 YLE:n järjestämässä kilpailussa valittiin 100 suurinta suomalaista, ei listoilla näkynyt Wettenhovi-Aspan nimeä, vaikka hän eittämättä olisi kuulunut kärkikaartiin tai jopa voittoon, sillä vain muutama suomalainen on ollut yhtä kuuluisa, niin kotimaassa kuin ulkomailla, ja niin harva suomalainen on tehnyt niin paljon maansa ja kansansa puolesta.

Nyt kun lukija ihmettelee, että mistä ihmeestä on kyse, on syytä palata ajassa taaksepäin. Sigurd Wetterhoff-Asp syntyi Helsingissä 7.5.1870. Katajanokalla asunut perhe ei ollut köyhimmästä päästä ja Sigurdin isä olikin Helsingin yliopiston anatomian professori Georg August Asp ja äiti naisvoimistelun kehittäjä Mathilda Sofia Wetterhoff.

Kuten tuohon aikaan oli tapana varojen salliessa, lapset lähetettiin ulkomaille saamaan oppia ja sivistystä, tosin Sigurdin kohdalla syy oli lähinnä hänen "eläväisyytensä", tuo ominaisuus, joka nosti hänet maineeseen ja lopulta pudotti alas unhoituksen syövereihin.

Aspa suoritti taideopintoja Tanskassa 1888–1891. Varsinaisen kuvataiteilijan uransa hän aloitti 1892. Tätä ennen hän käytti aikansa vanhempiensa rahojen tuhlaamiseen ja kirjoittamiseen mutta tätä ei tule ottaa paheksuttavana asiana, sillä kaikki tämä mahdollisti suuren neron synnyn, ja kaikella on hintansa.

1900-luvulle tultaessa sukunimi Wetterhoff-Asp vaihtui taiteellisempaan muotoon Wettenhovi-Aspa. Hän oli saanut useita merkittäviä kuvataiteen palkintoja ja tunnustuksia ympäri Eurooppaa ja Suomea. Kyntensä hän oli näyttänyt myös etevänä kirjailijana, ja kirjoitti ainakin suomeksi, tanskaksi, ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi ja englanniksi kirjoja, pakinoita, artikkeleita, näytelmiä, runoja jne. Merkittävimpiä meriittejä lienee myös se, että Aspa oli Suomen ensimmäinen pilapiirtäjä, asia joka ”unohdettiin” myöhemmin neuvostohurmoisen itsesensuurin aikakaudella.

Aspa oli sosiaalinen ja tunsi kaikki tuntemisenarvoiset henkilöt Suomessa ja ulkomailla. Vuosikymmenten ajan hän kuului mm. samaan ystäväpiiriin Eino Leinon, Jean Sibeliuksen, Robert Kajanuksen, Akseli Gallen-Kallelan ja Eliel Aspelin-Haapkylän kanssa. Lukemattomia olivatkin kerrat, kun Aspa vietti iltaa Kämpin savuisissa saleissa, ryypäten ”Jannen” kanssa aina pikkutunneille saakka.

Aspan koko elämä oli hurja seikkailu ja hänen intohimonsa uuden luomiseen ja keksimiseen oli vertaansa vailla. Hänen keksintönsä ja innovatiivisuutensa olivat vuosikymmeniä edellä aikaansa. Kaikesta tästä voi lukea Harry Halénin ja Tauno Tukkisen erinomaisesta ja uskomattomasta teoksesta ”Elämän ja kuoleman kello — Sigurd Wettenhovi-Aspan elämä ja teot".

Perinteisesti Aspan toiminta ja teot on jaettu neljään osa-alueeseen: taidemaalari, kuvanveistäjä, kirjailija ja kielentutkija. Viimeisten tutkimusten ja aikalaisten haastattelujen perusteella kuitenkin tiedämme, että hän ei ehkä ollut kuvanveistäjä, eikä kielentutkija mutta listaan voisi lisätä muusikon, keksijän ja humoristin. Seuraavaksi tutustumme Aspaan josta ei ole vielä kirjoitettu.

 

Kuvanveistäjä?

 

Aspaa pidetään yleisesti kuvanveistäjänä ja hänen tuotantonsa käsittää reilu 20 veistosta sisältäen yhden kirkonkellon. Useimmat näistä veistoksista ovat teillä tietymättömillä, kukaties unohdettuna, tuhottuna tai poisheitettynä.

Aspan ensimmäinen työ on vuodelta 1892 ja sitten aivan yllättäen, vuoden 1906 jälkeen hän ei tehnyt enää yhtäkään veistosta. Miksi ihmeessä kansainvälisesti palkittu kuvanveistäjä ei tehnyt enää veistoksia elämänsä viimeisen 40 vuoden aikana, vaikka kärsi tiettävästi rahapulastakin? Yksi selityksistä lienee, että hän ei ollut kuvanveistäjä ja Ainolassa näytillä olevasta Aspan muovaamasta Beethovenin rintakuvasta jokainen voi päätellä kokemattoman alakoululaisen pystyvän samaan suoritukseen kuvaamataidon tunnilla.

Aspan kuvanveistotaitoja tarkastellessa on syytä suunnata katseensa hänen ensimmäiseen vaimoonsa, ranskalaiseen Marie Sophie ”Divina” Paillardiin (n. 1858–1915), johon Aspa tutustui ensimmäisen tekemänsä veistoksen aikoihin vuonna 1892. Tässä ei olisi muuten mitään ihmeellistä mutta Aspan todistetut kuvanveistotaidot olivat suorastaan onnettomat ja nk. näyttelykelpoisia teoksia alkoi syntyä vasta kun Aspa tapasi Divinan. Tokihan Divina saattoi olla se muusa, joka herätti Aspassa tämän puolen esiin, tai sitten ei… nimittäin Aspan kuvanveisto loppuu tyystin vuoteen 1906, hieman ennen kuin Karjalohjan huvilalle yksin riutumaan jätetty Divina joutui Lapinlahden sairaalaan maanis-depressiivisen psykoosin takia, jossa hän kuoli 1915.

Viimeiset palaset loksahtavat paikoilleen, kun vanhasta tanskalaisesta näyttelyluettelosta käy ilmi, että Divina olikin ollut taidokas ja ehta kuvanveistäjä; Sigurd esitteli näyttelyissä taulujaan ja Divina veistoksiaan. Kaiken kruunaa se, että Aspa väitti myöhemmin Divinan olleen vain kuvanveisto-oppilas.

Testamentissaan Aspa jätti merkittävän osan omaisuudestaan Suomen kuvanveistäjien liitolle, ehkä hyvittääkseen sitä laiminlyöntiä, joka koitui Divinan kohtaloksi?

 

Kielentutkija?

 

Wettenhovi-Aspa muistetaan ehkä parhaiten pseudokielitieteellisistä kieliteorioista, tai oikeastaan Aspaa ei juurikaan muisteta edes mistään muusta, mikä on valitettavaa.

Ymmärtääksemme mistä oikein oli kyse, meidän on palattava vuoteen 1910. Aspa piti taidenäyttelyä Turussa ja suureksi onnettomuudeksi näyttelyssä oli taulu, jossa oli kuvattuna venäläinen sotavanki. Venäjän vallan aikana tämähän ei tietenkään käynyt päinsä ja näyttely suljettiin, ja sille luvan antanut viranomainen irtisanottiin työstään.

Kansainvälisyyteen ja avoimeen ilmapiiriin tottunut Sigurd ei voinut ymmärtää moista epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä. Kuten hän myöhemmin kertoi, oli tämä se tapahtuma, joka sai hänet tutkimaan Suomea ja suomalaisuutta, ja löytämään niiden arvon.

Kuin tilauksesta, samoihin aikoihin muutamat Suomessa asuvat, ruotsia äidinkielenään puhuvat merkkihenkilöt kirjoittivat suorastaan rasistisen ja suomalaisia pilkkaavan teoksen "Svenskt i Finland".

Tässä välissä on hyvä painottaa sitä, että Aspa oli iloinen seuramies, satiirikko ja humoristi, joka piirteli pilapiirroksia ja kirjoitteli mm. silloiseen "Pahkasikaan" jonka nimi oli Lipeäkala.

Aspa päätti näpäyttää takaisin, ja kirjoitti kieli poskella hulvattoman ja sarkastisen kirjan nimeltä ”Finlands Gyllene Bok I, Svar på Svenskt i Finland”, joka valmistui 1915. Lyhyesti kerrottuna kirjassa kerrottiin, että käytännössä koko maailman sivistys ja kulttuurit olivat peräisin Suomesta. Teos oli suoranainen myyntimenestys ja se ostettiin loppuun parissa viikossa; ruotsalaiset killat ostivat lähes koko painoksen ja polttivat sen.

Suomen kultainen kirja olikin ollut todellinen kultakaivos Aspalle ja hän teetti kirjasta suomennoksen, joka sekin oli menestys itsenäisyyttä havittelevassa ja kansallistunnetta lietsovassa Suomessa. Lienee syytä mainita, että kirjan suomennokseen, sen alkuperäinen huumori ei välittynyt ollenkaan, mikä osaltaan syvensi negatiivista suhtautumista häneen.

Kirjojen menestys ei ollut vain pelkästään hyväksi, vaan se tuhosi Aspan uskottavuuden lopullisesti. Aspan kultainen kirja otettiin hänen huonoksi onnekseen täysin tosissaan. Tämä tietenkin tiesi rahaa ja lisää rahaa. Hulppeat ja ratkiriemukkaat kieliteoriat upposivat kansaan nostattaen niin vastustajia kuin kannattajia. Lukuisat olivat kerrat, kun Aspa tovereineen nauroi Kämpissa ja Vilniemessä mitä idioottimaisimmille teorioille ja sanastoille kuten esim. Berliini = Perälinna, Egypti = Äijäkupittaa ja muumio = muu mies.

Kuten nykyään tiedämme mm. aikalaisten haastattelujen perusteella, Aspa oli luonteeltaan narsismiin taipuvainen, ja rakasti saamaansa huomiota sen laadusta riippumatta. Seuraavat 20 vuotta Aspa nauroi partaansa ihmisten hölmöyttä, varsinkin Suomen ja suomalaisuuden vastustajien hölmöyttä. 20 vuotta on myös niin pitkä aika, että ihmiset ehtivät kyllästyä. Vuonna 1935 ilmestynyt Kultainen kirja II ei tehnytkään enää kauppaansa mutta Aspan onneksi Kolmannen valtakunnan nousun myötä kirjan saksankieliselle versiolle oli kysyntää, ainakin Himmler tiettävästi piti opuksesta.

Aspan kirjoittamista kirjoista vain kolmasosa käsittelee kieliteorioita mutta silti ne ovat jättäneet varjoonsa kaikki muut. On oikeastaan surullista, että Aspa tunnetaan kielimiehenä - jota hän ei todellisuudessa ollut - sillä se pilasi koko hänen perintönsä.

Suomen hävittyä toinen maailmansota, Aspa leimattiin lähinnä fennomaaniksi ja äärioikeistolaiseksi, joka levitti perättömiä ja jopa sairaita kieliteorioitaan, kuten ala-asteen opettajani asian ilmaisi. Aspa kuoli vuonna 1946, eikä jäänyt näkemään, kuinka hänen elämäntyönsä ja saavutukset tuhottiin, piilotettiin ja salattiin jälkipolvilta. Karjalohjalla sijainnut Vilniemen huvila jätettiin hoidotta, ja ajettiin lopulta 80-luvulla kumoon puskutraktorilla, irtaimistoineen päivineen.

Tapahtuneille vääryyksille ei tietenkään voi enää mitään, eikä se tarkoita sitä, etteivätkö nämä kieliteoriaa käsittelevät kirjat olisi hauskoja ja lukemisen arvoisia, nehän ovat loistavaa huumoria, joiden tarkoituksena on höynäyttää ja saada lukija ajattelemaan.

 

Muusikko

 

Aspan aikana sivistystä kerrytettiin myös soittotaidolla, ja Aspa tunnettiinkin reippaana musisoijana, joka viihdytti ihmisiä niin huilulla, pianolla kuin uruilla. Sibeliuksen vapaamuurariveljenä hän saattoi polkaista uruilla sävelen, jos toisenkin muurarikokouksessa.

Tarina kertookin, että Wettenhovi-Aspa suunnitteli aikoinaan suomalaista vapaamuurarirituaalia ja että V. A. Koskenniemi olisi sovittanut näistä rituaaliin tarkoitetuista teksteistä sanat veli Sibeliuksen Finlandiaan.

 

Kirjailija

 

Aspan taso taidemaalarina ei ollut kovinkaan kummoinen, toisin kuin pilapiirtäjänä. Hän sai myös osakseen yleistä pilkkaa naivismiin viittaavilla tauluilla, jotka olivat yleensä vielä hahmotelmia tai muuten vain keskeneräisiä päätyessään näyttelyyn. Kriitikot eivät usein tietäneet, että oliko Aspa tosissaan vai yrittikö hän vedättää heitä. Niin tai näin, arvostelut olivat armottomia.

Valitettava tosiasia on myös se, että useimmat Aspan tauluista ovat kadoksissa ja vielä suurempi vääryys on, että valtiolliset tahot pitävät hallussaan monia tauluja, eikä niillä ole toistaiseksi aikomustakaan tuoda niitä julkisuuteen.

Aspan suurin arvo oli ehkäpä hänen kirjallisissa lahjoissansa. Aspan ei-kieliteoriaa sisältävät kirjat ovat mitä laadukkainta ja mainiointa kaunokirjallista luettavaa. Ylitse kaikkien nousevat teokset Jutelmia ja muistelmia 1890-luvun Parisista ja August Strindbergin inferno-vuosista sekä seikkailuelokuvan käsikirjoitukseksi tarkoitettu romaani The Diamond King of Sahara. Tietenkään ei sovi unohtaa ratkiriemukasta opusta Nauloja kieltolain ruumisarkkuun sekä reseptikokoelma kotimaisten viinien ja liköörien valmistamista varten, saati niitä monia Lipeäkalan hilpeitä artikkeleita.

Aspasta ja hänen teoistaan voisi kirjoittaa monta kirjaa ja kovasti odotan koska Timo Koivusalo huomaa tehdä Aspan uskomattomasta elämästä elokuvan, olihan Aspa jo Sibelius -elokuvassa ryyppäämässä Kämpissä.

 

Aspan perintö maailmalle

 

Sodan ja kuoleman jälkeen lapsettoman Aspan sisarukset olivat ajautuneet ympäri maailmaa, ja rahallisesti arvokkaasta perinnöstä taisteltiin oikeusteitse. Lopputuloksena jäljelle ei jäänyt ketään, joka olisi puolustanut hänen henkistä perintöään. Jopa jotkut läheiset ystävät ja perhetutut pelkäsivät pitkälle 50-luvulle saakka, että Valpo tulisi ja veisi heidät pois.

Elämänsä aikana hän oli puolustautunut kiivaasti pilkkaajia vastaan mutta kuolemanjälkeinen mustamaalaaminen sai suorastaan liioitellut mittasuhteet, ja näin lapsi heitettiin pois pesuveden mukana.

Wettenhovi-Aspan paras anti koko maailmalle on hänen hulvaton huumorinsa ja sarkasminsa. Naurakaamme ja muistakaamme yhtä suurinta suomalaista, joka otettiin (ja otetaan vieläkin) niin tavattoman kuolemanvakavasti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset